Kaikkihan on kiinni vain oikeasta pukeutumisesta, vai miten se nyt oli. Välillä kuitenkin tuntuu, että luonnonvoimat ovat omaa tahtoa vahvemmat.
Joulupäivä valkeni näillä leveysasteilla hienoisessa pakkasessa. Aurinko ponnisti itsensä näkyville taivaanrantaan, ja sää oli mitä kutsuvin. Ajattelin, että pyhäpäivän rauhallisena aamupäivänä on mitä mainioin aika aloittaa uusi elämä ja kirmata pitkästä aikaa lenkkipolulle. Sanoista tekoihin. Aamupalan laskeuduttua vedin vermeet niskaan ja lähdin. Kello oli noin 11.24. Kello 11.31 alkoi hiljalleen sataa räntää. Viisi kilometriä reippaasti käveltyäni räntää satoi mukavasti lähes vaakatasossa…Jotenkin ketutti.
Tapaninpäivänä herättiin maailmanlopun tunnelmiin. Tuuli ryskytti taloa ja kaatoi pihapuita. Salamat välkkyivät. Ne tosin osoittautuivat katkeileviksi voimalinjajohdoiksi ja niistä purkautuneiksi valokaariksi, mutta anyway. Oikein viranomaistiedotteessa varoitettiin ulkona liikkumisesta. Myrsky jatkui seuraavana päivänä, ja iloisen lenkkeilijän aika kului lähinnä polttopuita hellaan nakkaillessa ja joulusuklaita napsiessa.
Kun ei niin ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Vain kannustavia kommentteja, kiitos!